Opettaja

Jäin pohtimaan analogioita opettamisen ja kalastuksen välillä. llalla kalastaja saapui verkkoineen. Määrätietoisesti vene loittoni rannasta, verkot laskettiin, kuten joka ilta. Heräsin ani varhain, näin veneen lähtevän ja jäin rannalle odottamaan. Saalis ei ollut suuren suuri, mutta kalat saivat ostajansa ja kalastaja toimeentulonsa. Mitä tästä voisi oppia?

Vene pitää saada ensiksi vesille. Se voisi olla viittaus motivaatioon. Symboloikoon meri kaikkea maailman tietoa. Meri houkuttelee, mutta joskus myös pelottaa. Verkkojen avulla yritämme saalistaa haluamamme tiedot. Kalastajan, kuten opiskelijan, on hyvä tuntea parhaat apajat. 

Se kiinalainen sananlasku sopii ainakin opettajan ja opiskelijan väliseen toimintaan. Olen kuullut sitä sovellettavan myös kehitysaputyöhön. Pohjimmiltaan opettajan kai tulisi tehdä itsensä tarpeettomaksi oppimisprosessin aikana. Kalastustaitoa voisi verrata tiedonhankinnan taitoihin tai laajemmin oman toiminnan kehittämiseen. 

Sitten pitäisi kuvata itseäni opettajana. Taidan olla lähinnä tiedon opettaja. Suoraan sanottuna olen yrittänyt saada oppilaani muistamaan ja toistamaan. Olen tuonut heidän pöytäänsä valmiita kaloja, jotka olen itse kalastanut, toisinaan jopa paistanut ja lautaselle laittanut. Onko se oppimista ollenkaan?