Olet oppinut, koska ajattelussasi on tapahtunut selvää muutosta. Aikaisemmassa kuvassa oli se saviruukku sekä lisäksi köysi. Miten tässä blogissa kuvattu köydenpunojan pedagogikka istuu sinun omaan aiheesesi ja opetukseesi? Kerro mielellään käytännön esimerkkejä.
Muista, että ihminen on viisaimmillaan silloin, kun tietää mitä ei vielä tiedä. Oppiminen käynnistyy, kun tietämätön ihmettelee tuntematonta.
perjantai 5. heinäkuuta 2013
torstai 4. heinäkuuta 2013
Opettaja
Vai että opiskelijan oma juttu. Muistan omaa kouluaikaani, jolloin jokaisen opettajan mielestä se oma oppiaine oli kaikkein tärkein asia maailmassa. Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita kaikista aineista ja aiheista? Voisimme antaa tiettyjä vapausasteita eli antaa opiskelijoiden tehdä omia valintojaan. Sisäistä motivaatioata riittää harvalla meistä kaikkeen, mutta jos löytyy se oma vahvuus, niin se voi imaista muutkin aiheet kiinnostuksen vaikutuspiiriin.
Löysin Googlesta hakusanoilla Aristoteles ja saviruukku kokeen, jossa suolaisesta merivedestä tehtiin juomakelpoista. Ruukku suljettiin huolella ja upotettiin mereen. Ruukun sisään tihkui makeaa ja juomakelpoista vettä.
Mietin kokeen ja opetukseni analogiaa. Jos jokainen opiskelijani on oma saviruukkunsa. Jokainen saa siis itse suodattaa tiedon valtamerestä itselleen käyttökelpoisen aineksen. Saviruukku vastaa seulaa, jolla itselle tärkeät asiat erotellaan ja lajitellaan. Jokaisen ruukussa ei tarvitse olla samaa vettä.
Tilannetta voisi verrata pellonraivaukseen. Perinteisesti jokainen opiskelija kuokkii saman saran uudelleen ja uudelleen. Yhtä hyvin jokainen voisi ottaa oman sarkansa kuokittavaksi, jolloin saisimme suunnattomasti enemmän valmista peltoa. Tämä tarkoittaa yksilöllisiä oppimistehtäviä, jotka täydentävät toinen toisiaan. Tästähän voi tosiaan tulla jotakin uutta!
Löysin Googlesta hakusanoilla Aristoteles ja saviruukku kokeen, jossa suolaisesta merivedestä tehtiin juomakelpoista. Ruukku suljettiin huolella ja upotettiin mereen. Ruukun sisään tihkui makeaa ja juomakelpoista vettä.
Mietin kokeen ja opetukseni analogiaa. Jos jokainen opiskelijani on oma saviruukkunsa. Jokainen saa siis itse suodattaa tiedon valtamerestä itselleen käyttökelpoisen aineksen. Saviruukku vastaa seulaa, jolla itselle tärkeät asiat erotellaan ja lajitellaan. Jokaisen ruukussa ei tarvitse olla samaa vettä.
Tilannetta voisi verrata pellonraivaukseen. Perinteisesti jokainen opiskelija kuokkii saman saran uudelleen ja uudelleen. Yhtä hyvin jokainen voisi ottaa oman sarkansa kuokittavaksi, jolloin saisimme suunnattomasti enemmän valmista peltoa. Tämä tarkoittaa yksilöllisiä oppimistehtäviä, jotka täydentävät toinen toisiaan. Tästähän voi tosiaan tulla jotakin uutta!
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Filosofi
Millaisilla keinoilla saisit opetuksesi tuntumaan siltä, että se on opiskelijoiden oma juttu? Yritä löytää Aristoteleen kehittämä koe, jossa hän käytti saviastiaa meriveden muuttamisessa juomakelpoiseksi. Siitä voisi olla apua pohdintaasi.
Kuva Markku Kuivalahti 2013
Opettaja
Ainakin kalastajan ammatissa tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Merelle on lähdettävä säännöllisesti ja säästä piittaamatta. Eiköhän opiskelussa tarvittaisi samaa sinnikkyyttä. Kalastajalla tieto tarkoittanee sitä, että tuntee kalavedet, kalojen elintavat yms. Taitoa lienee sitä, että osaa käsitellä pyydyksiään ja venettään.
Ryhdyn miettimään sitä, miten opiskeluasenteen saisi raudanlujaksi. Pitäisi löytää kunkin opiskelijan luontaiset motivaation lähteet.
Ryhdyn miettimään sitä, miten opiskeluasenteen saisi raudanlujaksi. Pitäisi löytää kunkin opiskelijan luontaiset motivaation lähteet.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Filosofi
Alamme päästä asian ytimeen. Kalastusta voi hyvällä syyllä kutsua ammattien äidiksi. Siinä yhdistyvät kaikissa ammateissa tarvittavat tieto, taito ja asenne. Miten nämä yhdistyvät sinun opettajuudessasi? Voisitko oppia jotakin kalastajan asenteesta?
Opettaja
Jäin pohtimaan analogioita opettamisen ja kalastuksen välillä. llalla kalastaja saapui verkkoineen. Määrätietoisesti vene
loittoni rannasta, verkot laskettiin, kuten joka ilta. Heräsin ani
varhain, näin veneen lähtevän ja jäin rannalle odottamaan. Saalis ei ollut
suuren suuri, mutta kalat saivat ostajansa ja kalastaja toimeentulonsa. Mitä
tästä voisi oppia?
Se kiinalainen sananlasku sopii ainakin opettajan ja opiskelijan väliseen toimintaan. Olen kuullut sitä sovellettavan myös kehitysaputyöhön. Pohjimmiltaan opettajan kai tulisi tehdä itsensä tarpeettomaksi oppimisprosessin aikana. Kalastustaitoa voisi verrata tiedonhankinnan taitoihin tai laajemmin oman toiminnan kehittämiseen.
Sitten pitäisi kuvata itseäni opettajana. Taidan olla lähinnä tiedon opettaja. Suoraan sanottuna olen yrittänyt saada oppilaani muistamaan ja toistamaan. Olen tuonut heidän pöytäänsä valmiita kaloja, jotka olen itse kalastanut, toisinaan jopa paistanut ja lautaselle laittanut. Onko se oppimista ollenkaan?
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Filosofi
Hyviä huomioita. Mietitkö, miten havaintosi liittyvät opettajuuteesi? Tuo kiinalainen sananlasku oli oivallinen havainto. Pura sen viisaus opettajan työhösi. Voisitko kuvailla itseäsi opettajana. Miten toimit oppitunneillasi?
Opettaja
Yksi kuva tuotti runsaasti ajatuksia. Vene
on vedetty rannalle ja sidottu köydellä. Se on tyhjä, kuin hylätty. Kuvassa on tasapainossa kolme elementtiä: ilma, vesi ja maa. Meri
vaikuttaa suurelta näin pienelle veneelle ja vene pieneltä näin suurelle
merelle. Toista rantaa ei näy, vaan meri sulautuu taivaaseen. Vesi kimaltelee
houkuttavasti.Kalastajaveneestä tuli mieleeni vanha kiinalainen opetus. Anna
miehelle kala ja ruokit hänet päiväksi. Opeta mies kalastamaan ja ruokit hänet
elämän ajaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)